Kuukausi: huhtikuu 2019

Tämä bloggaus on siintänyt jo pitkään mielesäni ja kun sopivasti tuli mitta täyteen on hyvä hetki muuttaa hauduttelu todeksi ja kirjoittaa muutama sananen. Heti alkuun voinen todeta, ettei tällä kirjoituksella hyökätä ketään kohtaan, eikä tämä ole osoitettu erikseen kenellekään. Se on vain tämä yleinen negatiivinen ja kateellinen mielensäpahoittamisilmapiiri, joka allekirjoittanutta alkoi tökkimään.

Siispä on aika palata rivikuuntelijaksi. Back to basics. Varmasti monia vuosia kuunnellutta saattaa riivata tämä samainen olotila. Mikään harrasteessa ei oikein tunnu enää miltään. Älkää käsittäkö väärin. Edelleen kuuntelu ja uuden aseman ”löytämien” antaa ne suurimmat ”kiksit” ja se on se tunne mihin haluan palata. Ilman soraääniä, kateutta ja nimetöntä tahi nimellistä vinoilua. Haluan palata siihen tunteeseen, kun voin aidosti iloita siitä, että kuulen itselleni uuden aseman, olkoonkin se sitten kuultu, lokattu ja sillattu sen tuhannen kertaa. Minulle se on uusi kokemus ja elämys.

Meidän harrastetta riivaa nykyään naurettava puskista huutelu ja turha dissaaminen: Lokaat väärin. Kuuntelet väärin. Raportoit väärin. Tallennat kaistaa. Et tallenna kaistaa. Kuuntelet perinteisillä radioilla. Kuuntelet SDR-vastaanottimilla. Järjestät kisoja väärin. Saat aseman vastauksia väärin. Vedät antennisi väärin. Kuulet asemia, joita muut eivät kuule ja se jos mikä on vähintäänkin väärin tai jätät lokaamisen väliin, koska saat vaan silkkaa keljuilua väärin lokaamisesta ja sekin on väärin, koska tilastot kärsivät. Teet niin tai näin, teet sen kuitenkin väärin.

Siispä oman mielenkiintoni säilyttämiseksi päätin palata perusasioiden äärelle. Mies ja radio. Oma juttuni, omalla tyylilläni. Olkoon se sitten oikein tai väärin. Se on minun tyylini.

Kiitos ja ilon kautta 🙂