Normandiassa ja Bretagnessa olen halunnut käydä jo pidemmän aikaa. Ranskan luoteisrannikko kiinnostaa lähinnä rakennusarkkitehtuurin vuoksi, mutta onhan se maisemallisestikin hienoa aluetta. Kun entinen lukiokaverini mainitsi ajatuksestaan matkustaa Normandiaan maihinnousun 70. vuosipäivän tienoilla, ajatus alkoi konkretisoitua lentojen hintakehityksen seuraamiseksi ja siitä oli enää lyhyt matka varausnappulan klikkaamiseen.
Edullisimmin lentäminen onnistui Pariisiin ja Lontooseen, joista valitsimme jälkimmäisen. Kanaalin alittaminen Eurostar-junalla osoittautui kuitenkin ennakkotietoja huomattavasti kalliimmaksi ja yhteyksiäkin oli vähemmän kuin luulimme, joten suorat lennot Caeniinkin olisivat olleet vaihtoehto. Laskeuduttuamme Lontoon eteläiselle kentälle Gatwickille jatkoimme sieltä suoraan paikallisjunalla Kentissä sijaitsevaan Ashfordiin, josta kansainvälisen junan lippu oli hieman halvempi ja majoituskaan ei paljon maksanut Lontoon hintoihin verrattuna. Matkan varrella oli tunnin vaihto Tonbridgessä, jossa ehdimme käydä turkkilaisten perustamassa fish and chips -paikassa siirtämässä nälkää myöhemmäksi. Perillä hotellissa keitimme tietysti maan tapaan teetä, tosin hieman myöhemmin kuin viideltä.
Aamulla hypättiin sitten Brysselin junaan ja jäimme Calais´n asemalla kyydistä, jossa meitä odotti vuokra-auto. Mukavana yllätyksenä varaamamme B-segmentin autot oli ilmeisesti kaikki jaeltu pois, joten saimme ilmaisen upgreidauksen C-segmenttiin. Ford C-Maxin vääntävällä 1.6 litran dieselillä matkanteko sujui moottoriteillä ja Normandian yllättäen mäkisillä ja mutkaisilla pikkuteillä varmasti vaivattomammin kuin alunperin varaamallamme Corsa/Micra/Fiesta -kokoluokan autolla. Matka eteni yhdessä kohti jopa niin reippaaseen tahtiin, että odottelen vieläkin mustavalkoista matkamuistokuvaa Caenin poliisilta.
Radio Cristal
Majapaikkamme seuraavaksi kolmeksi päiväksi sijaitsi pittoreskissa Carentanissa, La Manchen departementissa (50). Ajoa Calais’sta Carentaniin oli noin 500 km. Menomatkalla emme vielä uskaltaneet lähteä pienemmille rantateille, vaikka palatessa selvisi, että nekin olivat hyvin nopeita ajaa. Suuntasimme maksullisia teitä vältellen Roueniin päin ja yhdestä lukemattomista liikenneympyröistä poimimme kyytiin Rouen-kylttiä heilutelleen Benoît-nimisen liftarin. Tarkoituksemme oli poiketa päätieltä jo ennen Rouenia käydäksemme katsomassa Les Andelys’n 500-luvulta peräisin olevaa linnoitusta, mutta se ei Benoîtia pahemmin haitannut ja hän päätti tulla kanssamme Caeniin asti. Olin jo etukäteen tutkinut, että Radio Cristalin toimitilat sijaitsevat Évreux’ssä, joka on seuraava hieman isompi paikka Les Andelys’stä Caeniin päin. Oikeaa katua Évreux’stä ei löytynyt navigaattorinkaan avulla, mutta oikea kaupunginosa kuitenkin. Loppumatka navigoitiin kyselemällä ja liftarista oli tässä suuri apu. Ehdin alustaa hänelle matkan aikana myös vierailuni tarkoituksen ja hän tuli ystävällisesti mukaan myös asemalle kertomaan ovella mistä on kyse. Pääsimmekin sisään ilman sen suurempia selontekoja ja asemalla oli vielä iltapäiväviideltäkin paikalla yllättäen kolme henkeä. Vastaanottovirkailijan lisäksi QSL:n käyntikortille kirjoittanut Samuel Giff työskenteli toimistossa ja pääsin myös seuraamaan kun studiossa juontaja veti liikennetiedotteen livenä. Asemalla muistettiin raporttini ja siihen oli kuulemma vastattukin, mutta e-mail ei ole kuitenkaan koskaan tullut perille asti. Kuulin aseman ns. Portugali-päivänä 12.6.2013, jolloin Keski-Suomessa koettiin yhdet parhaista Ranska-keleistä. Ohjelmassa oli tuolloin Basse Normandien omaa ohjelmaa, ja asemakuulutus muotoa Cocktail programme Cristal. Radio Cristal on ostanut Cocktail FM:n, mutta käsittääkseni lupapoliittisista syistä joutuu edelleen lähettämään omaa ohjelmaa tietyn tuntimäärän päivässä. Kaikki ohjelmat tulevat kuitenkin Évreux’n studiosta, eikä varsinaista konkreettista paikallisstudiota ole. Tätä kirjoitettaessa aseman nettisivujen mukaan Basse Normandien ohjelmaa ”COCKTAIL FM programme CRISTAL” lähetetään arkisin kello 20.00-06.00 Caenissa, Falais’ssa ja Lisieux’ssä ja samaan aikaan muiden kaupunkien lähettimien kautta tulee ohjelma ”No limit – Rien n’arrête les hits!”. Molemmat ohjelmat taitavat käsittää lähinnä jinglejä ja tauotonta musiikkia, joten otaksun että kyse on puhtaasti toimilupaseikoista. Juontaja olisi näyttänyt paikkoja ja kertonut enemmänkin, mutta kiire jatkaa matkaa painoi päälle. Samassa avokonttorissa oli myös yksi työpöytä joka oli koristeltu ”Virgin Radio 88.8” -logoin. En ehtinyt kysellä siitäkään sen enempää, mutta FMScannista selviää, että Virgin Radio Vallée de Seinen lähetin taajuudella 88.8 on 24 kilometrin päässä Évreux’stä. Sen paikallista mainosmyyntiä kannattanee tavoitella siis Cristalin osoitteista – ainakin ne toimivat samoissa tiloissa. 1700 ajetun kilometrin aikana ehti ruuvata myös autoradiota. Yritin kuunnella etenkin pienempiä verkkoja ja tarkkailla niiden paikalliskuulutuksia. Valitettavan usein kävi niin, että kuulutettu paikkakunta ja taajuus eivät täsmänneet autoradion kuuntelemaan taajuuteen. Käytäntö vaikuttaa olevan hyvin yleinen ja paikallislogauksia tehdessä täytyy olla hiukan kriittinen, sillä kyllähän se kuulutettu taajuus joskus varmaan sattuu sopimaan siihen (Suomessa) kuuluvaankin taajuuteen. Myös ihan aidonoloisia paikalliskuulutuksia välillä osui kohdalle, mutta kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää.
VBRO
Koko viikonloppu kierreltiin maihinnousurantoja ja sota-aiheisia museoita Basse Normandiessa. Illaksi ajettiin Dunkerque:iin ennalta varaamaamme majapaikkaan, josta oli kohtuullinen matka sekä Calaisiin autoa palauttamaan, että Belgian puolelle. Silmiä avaavan ja ajatuksia herättävän viikonlopun painoksi oli tarkoituksena vain rentoutua ilman suunnitelma ja ottaa Belgian maakäyntipiste. Brugge vaikutti paikalta, missä voi vaan ”chillailla” ja näin se olikin. Yksi Australiaan päätyneistä opiskelukavereistani sattui olemaan samaan aikaan Bruggessä ja niinpä hän toimi meille paikallisena oppaana – puoliksi flaamilaisena hän on viettänyt paljon aikaa juurikin Bruggen alueella. Brugge on kuuluisa Eurooppa-yliopistostaan, jossa mm. Alexander Stubb on opiskellut ja se on yksi harvoja keskiaikaisen asunsa säilyttäneitä kaupunkeja. Uudisrakentamista keskusta-alueelle ei ole juuri tehty. Jätimme auton sivummalle ja kävellessämme keskustaan huomasin VBRO:n mainoksen. Vaikka en ole asemaa kuullutkaan, soitin silti hetken mielijohteesta ovikelloa. Hetken päästä aseman omistaja Frederik Thomas avasi alaoven ja kertoi saaneensa paljon viestejä Suomesta DX-miehiltä ja vastaavansa niihin aina. Kun kerroin, että olen yksi DX-kuuntelijoista, hän kutsui minut oitis peremmälle ja lupasi näyttää paikkoja. Ilmeisesti harrastekollegoiden raportit ovat tehneet tälläkin asemalla todella hyvän vaikutuksen!
Asemarakennus on alunperin kuulunut Byrsa-suvulle, josta kuulemma juontuu nykyisin tuntemamme sana ”pörssi”. Samalla aukiolla sijaitsivat mm. Venetsian, Firenzen ja Genovan lähetystöt. Puitteet olivat siis vallan hienot. VBRO on perustettu vuonna 1981 ja vuodesta 1984 saakka asemalla on ollut toimilupa. Ensimmäiset 3 vuotta olivat siis periaatteessa piraattitoimintaa. Malli on hyvin samankaltainen kuin vaikkapa Italiassa, jossa toiminnan jo aloittaneet asemat muodollisesti laillistettiin, mutta Suomessa homma ei ihan niin toiminut sanktioiden pelossa. Vuonna 1984 myönnetyistä toimiluvista vain kahdeksan salli mainonnan – VBRO oli yksi niistä ja se työllistikin tuohon aikaan peräti 50 henkeä, joista suurin osa tahkosi patonkirahansa mainosmyynnin parista. Nykyään henkilöstöä tarvitaan enää 5 työntekijän verran. Radioaseman itsensä mainontakin oli kiellettyä, mutta Thomas lanseerasi käsitteen ”VBRO-tytöt”. Siinä sivussa VBRO-lyhenne tuli monelle tutuksi. Aseman formaatti vaihtui hollantilaiseen ja belgialaiseen musiikkiin, sillä Nostalgie lähetti samantyyppistä musiikkia ja vuonna 2009 lanseerattu JOE fm (ent. 4FM) tiukensi kilpailua kuuntelijoista entisestään. Aseman nykyinen slogan onkin ”Ik luister Nederlandstalig”. Asemalla oli vielä viime kesänä toiminnassa neljä paikallisstudiota (Editie), mutta suunnitelmissa oli laajentaa niiden määrää kuuteen. Pikavilkaisu aseman sivujen frequenties -osioon paljastaa, että suunnitelma on toteutunut. Entiset neljä paikallisstudiota olivat siis 1, 2, 3+6 ja 4+5. Tasatunnin uutiset tulevat Brysselistä, mutta puolen uutiset ovat paikalliset ja ne ajetaan maanantaista perjantaihin joka tunti 11.30 saakka ja sen jälkeen joka toinen tunti 13.30, 15.30 jne. iltaan saakka. Viikonlopuksi tehdään uutiset valmiiksi perjantai-iltaisin, mutta joka alueelta on käytännössä mahdollista splitata väliin myös viikonloppuna, jos jotain akuuttia tapahtuu. Myös mainokset ovat paikallisia. Kakkoskanava VBRO2 lähettää Bruggessa taajuudella 106.4 ja jatkaa aseman alkuperäisformaattia soittamalla musiikkia aina 1960-luvulta tähän päivään. TV-toimintaa ei ole, sillä ”radio is the only one media”. Lähtiessä lupasin yrittää napata aseman heti seuraavilla Benelux-keleillä ja asema kuuluikin pari viikkoa Suomeen palaamisesta. Frederik Thomas kuittasi raportin lyhyellä kiitosviestillä. Tällä kertaa näin päin!
Paluupäivää edeltänyt Belgian 24 tunnin mittainen junalakko koski myös kansainvälisiä junia ja nähtävästi juuri siitä syystä seuraavan päivän lippuhinnat Eurostarille kallistuivat entisestään. Kanaalin alittaminen olisi maksanut kahdelta hengeltä tolkuttomat 400 puntaa, mutta onneksi Calais’sta pääsee lautalla Doveriin ja siitä edelleen paikallisjunalla Lontooseen. Aikataulut osuivat hyvin kohdilleen joten hävisimme tässä varavaihtoehdossa ajallisesti vain 4 tuntia. Kyllä sillä tuntipalkoille pääsi hyvinkin. Päivä Lontoossa onkin sitten toinen tarina.
Radio Chalom Nitsan
Joku turkulaisista kollegoistani ihmetteli, minkä takia matkustan Ranskaan peräti kaksi eri kertaa saman kesän aikana. No, enpä ole tullut käyneeksi Varsovassakaan koskaan vaikka Turussa olen asunut jo yli 5 vuotta. Välimatka Turusta Varsovaan on nimittäin sama kuin Calais’sta Nizzaan ja siitä saa jo hyvän käsityksen miten valtava tuo kuusikulmainen tasavalta on. Nizzaan veti tietysti EDXC-konferenssi, mistä oli enemmän juttua Radiomaailman numerossa 1/2014. Konferenssin pääjärjestäjä Christian Ghibaudo oli saanut meille myös vierailut järjestettyä kahdelle radioasemalle. Niistä ensimmäinen oli juutalaisasema Radio Chalom Nitsan, joka toimii taajuudella 89.3 MHz. Taajuudella on lähetin Nizzan (2 kW) lisäksi myös Cannesissa (0.2 kW). Aseman toimitilat eivät tavallisuudesta poikenneet, mutta ne oli erinomaisen hyvin piilotettu ja sisäänkäynnin löytämisessä menikin hyvä tovi. Ulos tulimme aivan eri kautta, porttikongista, jonka yllä mainostettiin Bollywood-ravintolaa. Eteisaula oli tosin suuri ja siinä ilmeisesti järjestettiin joitain juutalaisyhteisön tapahtumia. Perällä oli pari pientä studiota ja toimistohuone. Tietokonetta kovasti näpyttelevältä sihteeriltä yritin tiedustella, onko heitä kuultu Suomessa ja ovatko he saaneet kuuluvuusraportteja. Vastauksen ”tottakai, meitä kuunnellaan paljon ulkomailla” -sävy paljasti jo, ettei tälläkään asemalla liiaksi tunneta kaukokuuntelua. Yritin vielä pumpata tietoa, onko asema saanut kuuntelijapostia Suomesta nimenomaan maanpäällistä lähetettä koskien ja siihenkin taisin saada myöntävän vastauksen. Vilkaisu tilastoon paljastaa karun totuuden: asema on Suomessa kuulematon. Ainakin tämä vierailu vahvisti ennakkokäsitystä siitä, että raportissa on syytä juurta jaksain selittää, mistä on kyse. Siltikin FM-nappaukset taitavat mennä turhan usein striimikuuntelun piikkiin.
RCF Côte d’Azur
Toinen asemista sijaitsi samassa entisessä seminaaritalossa, kuin kokoushotelli Nizzassa, jossa valtaosa yöpyi. Asema on RCF-ketjun (Radios Chrétiennes Francophones) aluestudio RCF Côte d’Azur ja sillä on kaksi kilowatin tehoista lähetintä; Nizzassa 96.6 ja Cannesissa 96.8. RCF palvelee ranskankielisiä kristittyjä niin Belgiassa kuin Ranskassa ja näkökulma on katolinen. RCF perustuu 63 paikallisradion verkkoon ja se sai alkunsa Johannes Paavali II:n Ranskan-vierailun aikana vuonna 1986, jolloin se alkoi lähettää Lyonissa käyttäen Radio Fourvièren tekniikkaa. Vuonna 1988 asema laajeni koko Rhône-Alpesin alueelle, jolloin kaikissa sen prefektuureissa oli oma paikallisstudio. Vuonna 1996 nimipolitiikkaa yhtenäistettiin niin, että paikalliskuulutuksessa mainittiin RCF (Radios chrétiennes en France) ja sitä seurasi alueen nimi Samana vuonna Belgiasta tuli mukaan kaksi studiota ja nimeä hiottiin muotoon ”Radios chrétiennes francophones” lyhenteen pysyessä samana. Aseman pääpaikka on vielä tänäänkin Lyonissa. RCF-asemilla on pitkin päivää runsaasti paikallisesti tuotettua ohjelmaa. Aseman henkilökunta esitteli täälläkin paikkoja mielellään, vaikka menikin vähän ylitöiksi ja mukaan saatiin vielä nippu julisteitakin muistoksi. Myöskään tätä asemaa ei ole kuultu Suomessa vielä. No ehkä tulevalla kaudella saadaan Nizza-kelit ja siinä sivussa monen unelmoima FM-maa: Monaco!
Radiomaailma 6/2015:ssa julkaistu artikkeli PDF:nä täällä.
